Tinausta ja teflonia

No nyt pääsin jo tinaamaan! Vähän oli taito ruosteessa eikä näillä kaksteholaseilla näe mitään.
Ja sitten nämä teflonpiuhat...
Noita tilasin metrin pätkät joka väriä summamutikassa muiden osien mukana, kun ne on kuulemma parasta mitä rahalla saa. Näitä ne tinaa sinne avaruusrakettienkin turretnastoihin, jos mainospuheisiin on uskomista. Ja sähköbasson äänikin kulkee ja jalostuu hienoksi teflonjohtimien hopeoiduissa karvoissa...

Sen verran on tullut touhuttua aikoinaan työn puolesta sähköjen kanssa, että en nyt aivan kaikkea usko, mutta toki teflonjohtimissa on hyvät puolensa. Eriste kestää 200 astetta ja hopeoitu johdin on mukava tinata. Huonoja puolia taas on eristeen liukkaus, jonka takia johdonpäitä on hankala kuoria tavallisilla sähkömiehen pihdeillä. Lisäksi kaapeli on hyvin ohutta, ei meinaa millään uskoa, että tuollainen hituvirtapiuhalta näyttävä karva kestää 600V ja 20 A. Tällainen putkivahvistin pitäisi johdottaa näyttävällä paksulla jöötillä, jotta keskivertokitaristikin uskoisi sen olevan luotettava ja pomminkestävä peli. No, näillä nyt kuitenkin mennään kun kerran tuli ostettua.

Suojattua johtoa tulee pienet pätkät etuasteen signaalitielle, ja sekin on tietty teflonia. Ja hirmuisen ohutta. En ole ikinä kuorinut noin hankalaa johtoa.Neulalla sai jotenkin kaivettua kuuman johtimen verkkovaipan juuresta läpi...
Ja viimeistely kutistesukalla.
Onneksi näitä päitä ei tarvitse tehdä monta.

Turretin sain johdotettua valmiiksi takapuolelta.
Tinasin myös levystä ulos lähtevät johdot takapuolelle, kuten esikuvassakin. Onhan se siisti tällä tavalla, mutta huoltoa ajatellen olisi kyllä parempi, jos johtojen liitokset olisivat näkyvissä.
Yritin nyt ainakin tinata niin hyvin, ettei tarvitsisi vikaa noista etsiä.