Mikä siinä putkivahvistimessa nyt on niin hienoa?

Jos jotakuta sattumalta kiinnostaa, niin nyt voi seurata, miten 46-vuotias maanviljelijä rakentaa itselleen putkivahvistimen. Tarkoitus olisi saada aikaan Hiwatt DR103 nupin kopio. Tämähän on sellainen legendaarinen brittikitaravahvistin 70-luvulta, joka toimii hyvin myös bassovahvistimena.
Aikaisempaa kokemusta putkivahvistimista ei minulla ole, ja ensimmäiseksi projektiksi tämä on kuulemma vähintäänkin haastava. No, aika näyttää mitä tästä tulee. Sähkötekniikan perusteet on jollain lailla hanskassa, kun tein 23 vuotta automatiikka-asentajan hommia, mutta LVI-automaatio on kuitenkin aika kaukana tästä.
Päädyin Hiwattiin myös siksi, että netistä tuntui löytyvän kaikki tarpeellinen tieto. Pari-kolme iltaa lueskelin tällaisia sivuja: http://hiwatt.org/index.html . Osatkin olisi mahdollista haalia kasaan ympäri maailmaa tarkalleen alkuperäisen kaltaisena, mutta hintaa kertyy rahdeissa ja tulleissa aika lailla. Onneksi Suomesta löytyy loistava putkivahvistimiin erikoistunut liike Uraltone. Em. Mark Hussin sivulta löytyvien kytkentäkaavioiden pohjalta tein osatilauksen, ja kaikki löytyi suoraan hyllystä!
Hirmuisesti tässä on opiskeltavaa, mutta pitkä ja kylmä talvi on edessä joten katsotaan mitä tästä syntyy.

Tällainen olisi esikuvana. Koskaan en ole tällaisella soittanut, ja sen erinomaisuus bassovahvistimena perustuu täysin kuulopuheisiin.
Mikään kamafriikkihän en ole koskaan ollut. Mutta jotain taikaa putkivehkeissä on, sillä kokeilin tässä taannoin 18-wattista kitaranuppia bassolla, ja se kyllä yllätti. Ensinnäkin ääntä tuntui lähtevän melkein yhtä paljon kuin 450-wattisesta Markbassin nupistani, ja se soundi! Siinä oli juuri se rouhea lämmin muro mukana, mitä olen aina hakenut. Jos Hiwatista irtoaisi sellainen soundi 100 watin teholla, niin se voisi ehkä olla mulle sitten SE vahvistin.