Tolexin liimausta osa 2

Eipä tullut tänäänkään paljon valmista, mutta ehkä hiljaa hyvä tulee. Tuuletusaukon reunat sain iltapuhteena liimattua. Nurkkiin piti tehdä pienet kolmionmuotoiset lisäpalat. Levy on jyrsitty aukon ympäriltä matalammaksi, koska pieni aukko paksussa levyssä olisi näyttänyt hassulta.

Piping-nauhaakin kokeilin jo upottaa kotelon pohjaan. Suoralla osalla se pysyi ilman liimaa tolexiin viilletyssä raossa, mutta päihin laitoin pikaliimaa. Tuo viilto pitäisi saada keskelle levyyn sahattua uraa, joka on n. 3mm leveä ja 7mm syvä. Liimasta vielä hieman jäykistyneet tolexin reunat purevat aika hyvin nauhaan ja pitävät sen paikallaan.

Tolexin liimaus

Pienen lomareissun jälkeen homma jatkuu. Parin viikon tauon jälkeen on vaikea päästä alkuun, varsinkin kun projektin seuraava vaihe on etukäteen suuresti pelkäämäni kotelon päällystys tolexilla.
Netistä löytyi joitakin ohjeita, mutta työtavat tuntuivat jotenkin hankalilta. Kulmien leikkausta yritin harjoitella ensin paperinpaloilla ja leveällä maalarinteipillä, mutta tolex on materiaalina niin erilaista ettei siitä lopulta juurikaan ollut hyötyä. Hyviä kuvasarjoja päällystämisestä ei kovin paljon netistä löytynyt, ja yritinkin ottaa paljon kuvia, jos niistä jollekin olisi hyötyä. Ongelmahan on siinä, että kallista tolexia ostetaan yleensä juuri ja juuri riittävä pala, eikä virheitä saisi tulla yhtään.
Päällystys on vielä kesken, mutta tässä hiukan juttua tämän päivän puuhastelusta:

Kotelon sisäpuolen ja ulkokulmat maalasin ensin mustaksi. Kulmat siksi, että mahdolliset virheet ja raot eivät näkyisi. Tolexin leikkaamisessa tapettileikkuri oli kätevä työkalu.

 Leikkasin palan, joka ulottui kannen ja päätyjen yli pohjassa oleviin piping-uriin asti. Tai hiukan niiden yli. Laitoin maalarinteippiä suojaksi uran toiselle puolelle, ja sitten levitin liiman pensselillä. Liimana käytin Bison Tix-hyytelömäistä kontaktiliimaa litran purkista. En tiedä kuinka fiksua se oli, mutta levitin liiman kankaaseen ja koteloon heti kerralla joka paikkaan, myös reunoihin ja kulmiin. Joissakin ohjeissa neuvotaan liimaamaan ensin suorat pinnat ja kulmat ja reunat myöhemmin erikseen. Annoin kuivahtaa parikymmentä minuuttia, ja kiinnitin tolexin.

Taittelin ja leikkasin reunat samantien paikalleen. Kulmiin syntyi vekki, jonka leikkasin saksilla pois. Kuvassa saksittu sauma.

 Sitten aukaisin sauman, laitoin puoliskot päällekkäin ja leikkasin mattopuukon terällä molemmat kerralla, jolloin syntyi aika hyvännäköinen kulma. Liimaa ei tarvinnut lisäillä yhtään, kontaktiliima salli hyvin yhden irrotuksen/takaisinliimauksen. Tinakolvilla voisi vielä sulattaa ja meikata sauman täysin näkymättömäksi.

Itse olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Huomenna projekti jatkuu tuuletusaukon pyöristetyissä reunoissa. Siinä on pakko käyttää lisäpaloja kulmissa.

Puutöitä

Nyt on ollut taas vähän hiljaisempaa aikaa harrastuspuolella. Tänään sain sen verran aikaan, että pääsin kotelon kasaamisessa alkuun. Levyt leikkasin jo muutama viikko sitten, Hiwatt-mitoilla, mutta se näytti niin julmetun suurelta 4x10"-kaapin päällä, että päätin hiukan pienentää kokoa. Kavensin leveyttä 30mm, yhtä leveäksi kuin G&K:n RBX-kaappi. Eihän se oikein hyvältä tuollaisen modernin karvanoppakuution päällä näytä vieläkään. Seuraava projekti taitaa olla sitten se 8x10" rantasauna.
Tuo mdf-levy taisi sittenkin olla vikatikki. Toosa painaa aivan älyttömästi, en ole punninnut, mutta melkein kuin apulantasäkkiä nostaisi. Ainakin 30 kg, veikkaan. Joku liimapuulevy olisi ollut kevyempää, ehkä vanerikin hiukan. Helppoa tuo mdf on kuitenkin työstää, jyrsin reunoihin pyöristykset, kasasin liiman ja rimojen kanssa, ja tukeva tuli. Ulkonäkö kärsi hiukan tuosta kavennuksesta, mutta eihän tästä nyt täydellistä Hiwatt-kopiota taida muutenkaan tulla.

Tonttuko se siellä vahvistimessa naputtaa?

Tänään oli reenit, ja otin hiivatin mukaan että saa kokeilla bassolla ja kunnon kaapilla.
Ensimmäiset testit kitaralla kotona olivat lupaavia, mutta melkoisen häiritsevä sirinä vaivasi kun käänsin trebleä tai presence-säädintä suuremmalle. Jo aiemmin olin miettinyt tuota Hammondin hehkukäämiä, jossa ei ole keskiulosottoa kuten Partridgessa. Hiwatin kytkentäkaaviossa tuo keskipiuha on nimittäin vedetty maihin. Aioin ensin maadoittaa hehkukäämin toisen pään suoraan, mutta kysyin onneksi ensin viisaammilta. Ja vastaus oli "virtuaalinen keskiulosotto", joka toteutetaan laittamalla käämin molemmista päistä 100 ohmin vastus maihin. Toinen vaihtoehto olisi potikka käämin yli, jonka liuku vedetään maihin. Tällä voisi sitten hakea sen hurinattoman kohdan. Päätin kokeilla ensin vastuksia, kun sellaiset sattuivat löytymään. Ja voi hokkuspokkus sentään, sirinä katosi! Nyt ei kuulunut enää kuin kohinaa isolla volumella. Ja kaikki vahvistimethan kohisevat aina jonkin verran.
Tai kuului sieltä jotain muutakin. Kun napsautin virran päälle ja kohina alkoi kuulua kaiuttimesta, niin sieltä kuului myös harvakseltaan omituinen tap.....tap...tap. Hyvin hiljainen naputtelu, joka katosi kun vahvistin oli ollut päällä muutaman minuutin. Täytyy vielä selvittää tuo juttu.
Bias-jännitteen säädön tein Uraltonen ohjeen mukaan http://www.uraltone.com/blog/?page_id=23 .
Sinänsä aivan selkeä ohje, ja sain jännitteen säädettyä melkein kohdalleen, mutta potikan säätövara loppui pikkuista vaille kesken. Täytyy palata tuohonkin vielä uudelleen, aion laittaa sittenkin mittauspisteet joka putkelle erikseen, se selkeyttäisi hommaa vielä entisestään.
Niin, ajattelin että uskaltaisin kokeilla jo vähän rohkeamminkin, ja vein vahvistimen reeneihin. Tehoa löytyi käsittämättämän paljon satawattiseksi. Markbass 450W jäi valehtelematta toiseksi. En uskaltanut soittaa kovin kauan, kun alkoi tuntua käryn hajua. Ehkä uudet putket haisevat aina, en tiedä, pitää tutkia. Mutta hyvältä kuulosti.
Jatkan tutkimuksia ja alan rakentelemaan koteloa. Kun vain saisi vuorokauteen jostakin lisää tunteja.

Ensimmäinen koe

Eilenkös se oli kun lupasin siirtää ensimmäistä testikertaa johonkin hamaan tulevaisuuteen? Ensin pitää opiskella vielä paljon putkitekniikkaa, käyn kytkennät huolellisesti läpi useampaan kertaan ja mittaan että komponentit ovat kaikki kunnossa.
Ja kuinkas sitten kävikään, kun sain viimeisen vastuksen tinattua paikalleen? Pulssi oli varmaan 200 kun aloin vähän ennen puoltayötä haalia testaamiseen tarvittavaa arsenaalia kasaan.
Mutta mistä äkkiä kaiutin? Myin muutama viikko sitten kotibassokaapin pois, ja ainoa kaappini on 35 km päässä reenikämpällä. Onneksi löysin komeron perältä vanhan Celestionin elementin, kymppituumainen kitarakaiutin joka kestää vain 50W, mutta hällä väliä. Eipä niin paljon harmita jos vahvistin räjähtää ja kaiutin syttyy tuleen.
Kuulkaas, olen nähnyt painajaisia tästä hetkestä jo monta yötä. Yleensä kaiuttimesta kuuluu jokin hirvittävä rääkäisy ja vahvistin paukahtaa pieniksi palasiksi. Olen yrittänyt ajatella, että todennäköisempää on, ettei sieltä kuulu yhtään mitään, mutta silti jännitti.
Vaihdoin yleismittariin(halpa kiinalainen) patterit, ja aloin mitata jännitteitä. Putket olivat siinä vaiheessa vielä paketissa.
Bias-jännitteen säätöpiiriä tehdessä mittailin jo jonkin verran jännitteitä, mutta kävin kaikki läpi vielä kerran.
Yleismittari vaihtojännitteelle ja hehkujännitteen mittaus: 6,7 VAC, joka on varmaan ihan ok, kun ei ole kuormaa. Sitten biasjännite ennen tasasuuntausta: Vähän päälle 100VAC, niin kuin pitääkin.
Mittari tasajännitteelle ja sitten se iso jännite standby-kytkimeltä, jonka nimeä en tähän hätään muista. 502V, pitäisiköhän huolestua, sen pitäisi olla jotain 460V. No ehkä sekin johtuu siitä, ettei putket ole kiinni eikä ole kuormaa. Sitten piti välillä keventää vaatetusta, kun alkoi olla hiki. Jännitti.
Laitoin putket kiinni, kaikki volumet nollille, kaiuttimen kiinni ja impedanssinvalintakytkimen 8 ohmiin. Sitten yritin ajatella järkevästi, pitäisikö kuitenkin odottaa ja tarkistella lisää, mutta sumeat aivoni käskivät laittaa virran päälle. Odotin jonkinlaista räjähdystä, joten käänsin selkäni, ja napsautin virtakytkimen päälle mahdollisimman kaukana vahvistimesta. Naps. Eikä sitten muuta. Ei räjähdystä. Eli nyt pitäisi putkien ruveta hehkumaan, ja niinhän ne alkoivatkin! Muistin että ihmisen pitää hengittääkin välillä ja napsautin sitten standby-kytkimen päälle. Nyt viimeistään odotin sitä suurta pamausta. Kaiuttimesta kuului napsahdus, mutta muuten oli hiljaista. Nyt sydän takoi siihen malliin, että katsoin parhaaksi sammuttaa koneen. Hain kitaran ja laitoin piuhan kiinni, ja käynnistin vehkeen uudelleen. Edelleen oli hiljaista, joten uskaltauduin avaamaan hiukan gain-ja mastervolumea. Kaiuttimesta alkoi kuulua pientä kohinaa. Avasin kitaran volumea, en tehnyt mitään Pete Townshend-liikettä, vaan varovasti näppäsin kieltä. Se ääni, mikä kaiuttimesta kuului, oli uskomattoman kaunis. Ja uskomattoman lujaa, vaikka volumet olivat vain vähän raollaan.
Se oli kuulkaa hieno tunne. Mutta voiko se tosiaan toimia laakista?
Epäuskoisena sammutin koneen ja lähdin nukkumaan. Uni ei meinannut tulla, olisin halunnut mennä vielä kerran kokeilemaan, mutta yöllä ei voinut, koska väki nukkui.

Eihän tämä tähän lopu, vaan tämä oli vain yksi etappi. Todennäköisesti sieltä löytyy vielä kaikenlaista vikaa. Mutta odotukset on nyt todella korkealla.

Ei tämä olekaan niin helppoa

Mitä pidemmälle projekti etenee, sitä selvemmäksi alkaa käydä se, etten tiedä putkivahvistimista yhtään mitään. Edelliset illat ovat kuluneet netissä, ja on hermoillekäypää etsiä nippelitietoa, kun ei ymmärrä sen merkitystä kokonaisuuden kannalta. Sanastokin on välillä täyttä hepreaa.
Esimerkiksi nyt tämä bias-jännitteen säätö, jonka lisään kytkentään alkuperäisestä poiketen. Joka paikassa puhutaan vahvistimen biasoinnista, ja luulin jo selvittäneeni sen itselleni, mutta sitten alkoi tulla niin ristiriitaisia juttuja vastaan, että menin aivan solmuun.
Hankaluudet johtuivat osin jälleen kerran muuntajasta, tällä kertaa verkkomuuntajasta, josta lähtee 100V alkuperäisen 50 voltin sijaan, mutta erityisesti siitä, että se biasjännite on negatiivinen. Toisaalla puhuttiin kuinka jännitteen laskeminen pienentää putken lepovirtaa, ja seuraavalla sivulla päinvastoin, että sen kasvattaminen pienentää virtaa. Jälleen kerran piti kysyä MuusikoidenNetistä. Ja nyt se on selvä kuin pläkki.

Säädön fyysinen toteutus oli simppeli, kun päätin että laitan sen vahvistimen sisään enkä takapaneeliin. "For qualified service personnel only", you know...
Layouttiin tuli pieniä muutoksia. Jatkoin kuvassa näkyvää keskimmäistä turretlevyä toisella pätkällä, johon tuli säätöpotikka. Samalla sain tuon suurehkon elkon tukevammin kahden levyn välille. Epämääräinen vastushässäkkä potikan vieressä on koekytkentä, jännitteenjaolla pitäisi 100 voltista saada potikan säätöalueeksi n.-38V..-48V.
Sähkötkin oli jo koneessa sen verran, että sain mittailtua noita jännitteitä. Tuo pahuksen negatiivinen jännite sekoitti mun pääni siinä määrin, että aluksi suodatinelko oli väärin päin. Tinasin tietysti sen miinusnavan automaattisesti maihin. Savu ei noussut eikä mitään hajonnut, mutta piirissä oleva sarjavastus kuumeni melkoisesti ennenkuin huomasin vian.
Pari puuttuvaa vastusta pitäisi vielä hankkia ja sitten kytkentä on kutakuinkin valmis. Jotenkin alkaa vain hirvittää se päivä, kun tätä toosaa pitäisi tosissaan ruveta testaamaan.
Voisin lykätä sitä kauhistuttavaa päivää vielä tuonnemmas, ja etsiä kirjastosta erään vanhan kirjan nimeltä "Elektroniikkaa sinulle". En muista kirjoittajan nimeä, mutta luin sen kannesta kanteen monta kertaa joskus teinipoikana, kun rakensin jotakin äänensärkijöitä. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta musta se oli loistava kirja. Siinä oli joku elektroniikasta kiinnostunut poika, joka vieraili elektroniikkagurujen luona oppia saamassa. Siinä opetettiin elektroniputkienkin toimintaa jotenkin siihen tyyliin, että "Sitten lauma pieniä elektronilapsia vilistää tyhjiöputkessa hilan läpi hiirmuista vauhtia".
Tällä hetkellä on sellainen olo, että kaipaan juuri tuota kirjaa. Eli takaisin ruohonjuuritasolle, koska haluaisin aivan oikeasti ymmärtää, kuinka kaikki toimii.

Tieto lisää tuskaa

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tulla sellaisia vaikeita juttuja vastaan, joita kyllä osasin odottaakin. Suurimmaksi osaksi ne liittyvät muuntajiin, jotka eivät ole samanlaisia kuin ohjeissa. Apu on onneksi aina löytynyt Muusikoiden.netin elektroniikka-ja soitinrakennuspalstalta.
Tähän blogiin ovat kommentit myös tervetulleita. Jos vaikka joku huomaa , että olen tehnyt jotakin hölmöä, niin  saa sanoa...

Jotain omia virityksiäkin olen lisäillyt, esimerkiksi kytkimille pyörimisenestopatentin. Näissä virta ja standby-kytkimissä ei ollut mitään nastaa, jolla ne olisi voinut lukita etulevyyn. Tämmöisten muttereilla on taipumus löystyä, jolloin kytkin hölskyy ja pyörii ympäri, joten lukitsin ne toisiinsa ja etulevyyn alumiinikulmaraudalla.

Johdot lisääntyvät pikkuhiljaa, ja nyt loppui tinakin. Sitä kuluu aivan älyttömän paljon, turretnastoihin menee tinaa aivan erilailla kuin piirilevykytkennöissä.
Alla olevassa kuvassa näkyy tämänhetkinen tilanne, oliskohan jo puolet piuhoista kiinni...



Oikealla näkyvä sokerinpala ei oikein sovi tuohon turret-filosofiaan, mutta laitoin sen siltä varalta, että tällä vehkeellä soitetaan joskus ulkomailla, jossa on joku muu kuin 230V verkkojännite.
Se on "jännitteenvalintakytkin", jonka jätin takaseinästä pois, kun se oli niin kallis. Jos joskus sellainen ihme tapahtuu, että jännitettä pitää muuttaa, niin sen voi tehdä helposti ruuvimeisselillä sokerinpalalla johtoa siirtäen.