Elokuva-alalle?

Multa on netissä kyselty soundiklippejä Hiiwateista. Ei vain meinaa saada aikaiseksi, ja sitä paitsi olen tullut siihen tulokseen että ne olisivat aika hyödyttömiä.

Kuitenkin tekaisin pikaisesti ja ilman käsikirjoitusta (ja sen kyllä huomaa), videon aiheesta modattu Hiiwatti.

Molemmissa vahvistimissa on ollut etuvahvistinosa sama, eli ”early 70’s ”. Siitä ei saa säröä irti muuten kuin pedaaleilla. Ja juuri tuon kliineyden takia se on loistava alusta pedaaleille ja bassolle.

1980-luvun alussa Hiwattia valmisti Biacrown, ja tuolloin siitä piti saada high gain-malleja kilpailemaan Marshallin kanssa. OL ja Lead-malleissa otettiin käyttöön ylimääräinen putkipuolisko vahvistusasteeksi.

Tämä modaus minkä tein, on aika lähellä ”OL”-mallia, lisäsin suoraan putkikantaan pari vastusta ja kondensaattorin ja lisäksi yhden vastuksen turret-levylle. Modaus on hyvin helppo poistaa ja palauttaa kytkentä alkuperäiseksi.

Tätä voisi vielä parantaa monin tavoin, mutta tällaisenaankin se on ihan toimiva.

Eri asia on se, onko mitään järkeä muuttaa Hiwattia kuulostamaan Marshallilta.

Mutta toisaalta en tee mitään kahdella samalta kuulostavalla vahvistimella, joten toistaiseksi tämä modaus saa jäädä paikalleen.

Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin pidätyskyky ja muutkin estot häviävät vähitellen, joten nyt jo kehtaa myrkyttää internettiä tällaisilla turhilla videoilla...:)

Äänenlaatu tuossa vanhalla digikameralla kuvatussa pätkässä harmittaa eniten. Kameran mikki kompressoi ääntä törkeästi ja hurisee ja suhisee.

Soundi painaa

Jouluhässäkkä on pian pahimmillaan, joten piti tehdä vahvistin valmiiksi pois alta. Muutamat reenit on soitettu ilman koteloa, ja tykkään tästä kyllä enemmän kuin DR103:sta. Tehoa on varmasti joka tilanteeseen riittävästi ja soundi on hiukan pyöreämpi ja pehmeämpi. Italian poikien muuntajat ovat kyllä laadukkaat, eivät lämpene juuri ollenkaan ja vahvistin on miltei täysin hurinaton.

Mutta kotelo on nyt valmis, joten pidemmittä puheitta, tässä vielä muutamia kuvia.

Hiiwatti II

Kukkuu, tarinahan ei suinkaan päättynyt tähän. Tässä on ollut vuoden mittainen tauko vahvistinrakentelussa, mutta viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut: Hiiwatti II on päästänyt ensimmäisen parkaisunsa! Vuoden mittainen raskausaika meni aivan muuta puuhaillessa, mutta marraskuun alussa päätin käynnistää synnytyksen.
Ja millainen hirviö sieltä tulikaan! Painaa hirvittävän paljon, murisee kuin ilmestyskirjan peto ja käy niin kuumana, että sillä lämmittäisi pienen talon.
Hyvät naiset ja herrat! Legendaarisen Hiwatt DR201:n inkarnaatio Hiiwatti II on keskuudessamme!

Pientä rakenteellista infoa:
Kotelo/ alusta 1,5mm teräspeltiä, joka laserleikattiin ja taiteltiin oman kylän ammattitaitoisissa metalipajoissa. Itselle jäi vain CAD-kuvan piirtäminen, nurkkien kiinni hitsaaminen ja maalaaminen. Etupaneelin tarra on Tarratehtaalta.
Muuntajat tilasin Italiasta inMadout-nimisestä firmasta, joka tekee käsityönä hyviä ja edullisia Partridge-kopioita.
JJ:n KT88-putket, Tungsolin etuasteputket ja muu tilpehööri Uraltonelta.
Lisänä alkuperäiseen on tuuletin takaseinässä.
Etuvahvistimena on sama "Early 70's four-input preamp" kuin satawattisessakin, 4x KT88-päätevahvistimen ja virtalähteen kytkennät löytyivät Hiwatt.org-sivustoilta.
Layout-kuvan tein itse. Sähköisesti lopputulos on identtinen esikuvansa kanssa, mutta johdotus ym. poikkeaa jonkin verran.

Ja sitten pitäisi väsätä kotelo. Kuten yllä olevasta voi päätellä, siitä tulee isompi kuin ensimmäisestä.