Tonttuko se siellä vahvistimessa naputtaa?

Tänään oli reenit, ja otin hiivatin mukaan että saa kokeilla bassolla ja kunnon kaapilla.
Ensimmäiset testit kitaralla kotona olivat lupaavia, mutta melkoisen häiritsevä sirinä vaivasi kun käänsin trebleä tai presence-säädintä suuremmalle. Jo aiemmin olin miettinyt tuota Hammondin hehkukäämiä, jossa ei ole keskiulosottoa kuten Partridgessa. Hiwatin kytkentäkaaviossa tuo keskipiuha on nimittäin vedetty maihin. Aioin ensin maadoittaa hehkukäämin toisen pään suoraan, mutta kysyin onneksi ensin viisaammilta. Ja vastaus oli "virtuaalinen keskiulosotto", joka toteutetaan laittamalla käämin molemmista päistä 100 ohmin vastus maihin. Toinen vaihtoehto olisi potikka käämin yli, jonka liuku vedetään maihin. Tällä voisi sitten hakea sen hurinattoman kohdan. Päätin kokeilla ensin vastuksia, kun sellaiset sattuivat löytymään. Ja voi hokkuspokkus sentään, sirinä katosi! Nyt ei kuulunut enää kuin kohinaa isolla volumella. Ja kaikki vahvistimethan kohisevat aina jonkin verran.
Tai kuului sieltä jotain muutakin. Kun napsautin virran päälle ja kohina alkoi kuulua kaiuttimesta, niin sieltä kuului myös harvakseltaan omituinen tap.....tap...tap. Hyvin hiljainen naputtelu, joka katosi kun vahvistin oli ollut päällä muutaman minuutin. Täytyy vielä selvittää tuo juttu.
Bias-jännitteen säädön tein Uraltonen ohjeen mukaan http://www.uraltone.com/blog/?page_id=23 .
Sinänsä aivan selkeä ohje, ja sain jännitteen säädettyä melkein kohdalleen, mutta potikan säätövara loppui pikkuista vaille kesken. Täytyy palata tuohonkin vielä uudelleen, aion laittaa sittenkin mittauspisteet joka putkelle erikseen, se selkeyttäisi hommaa vielä entisestään.
Niin, ajattelin että uskaltaisin kokeilla jo vähän rohkeamminkin, ja vein vahvistimen reeneihin. Tehoa löytyi käsittämättämän paljon satawattiseksi. Markbass 450W jäi valehtelematta toiseksi. En uskaltanut soittaa kovin kauan, kun alkoi tuntua käryn hajua. Ehkä uudet putket haisevat aina, en tiedä, pitää tutkia. Mutta hyvältä kuulosti.
Jatkan tutkimuksia ja alan rakentelemaan koteloa. Kun vain saisi vuorokauteen jostakin lisää tunteja.