Ei tämä olekaan niin helppoa

Mitä pidemmälle projekti etenee, sitä selvemmäksi alkaa käydä se, etten tiedä putkivahvistimista yhtään mitään. Edelliset illat ovat kuluneet netissä, ja on hermoillekäypää etsiä nippelitietoa, kun ei ymmärrä sen merkitystä kokonaisuuden kannalta. Sanastokin on välillä täyttä hepreaa.
Esimerkiksi nyt tämä bias-jännitteen säätö, jonka lisään kytkentään alkuperäisestä poiketen. Joka paikassa puhutaan vahvistimen biasoinnista, ja luulin jo selvittäneeni sen itselleni, mutta sitten alkoi tulla niin ristiriitaisia juttuja vastaan, että menin aivan solmuun.
Hankaluudet johtuivat osin jälleen kerran muuntajasta, tällä kertaa verkkomuuntajasta, josta lähtee 100V alkuperäisen 50 voltin sijaan, mutta erityisesti siitä, että se biasjännite on negatiivinen. Toisaalla puhuttiin kuinka jännitteen laskeminen pienentää putken lepovirtaa, ja seuraavalla sivulla päinvastoin, että sen kasvattaminen pienentää virtaa. Jälleen kerran piti kysyä MuusikoidenNetistä. Ja nyt se on selvä kuin pläkki.

Säädön fyysinen toteutus oli simppeli, kun päätin että laitan sen vahvistimen sisään enkä takapaneeliin. "For qualified service personnel only", you know...
Layouttiin tuli pieniä muutoksia. Jatkoin kuvassa näkyvää keskimmäistä turretlevyä toisella pätkällä, johon tuli säätöpotikka. Samalla sain tuon suurehkon elkon tukevammin kahden levyn välille. Epämääräinen vastushässäkkä potikan vieressä on koekytkentä, jännitteenjaolla pitäisi 100 voltista saada potikan säätöalueeksi n.-38V..-48V.
Sähkötkin oli jo koneessa sen verran, että sain mittailtua noita jännitteitä. Tuo pahuksen negatiivinen jännite sekoitti mun pääni siinä määrin, että aluksi suodatinelko oli väärin päin. Tinasin tietysti sen miinusnavan automaattisesti maihin. Savu ei noussut eikä mitään hajonnut, mutta piirissä oleva sarjavastus kuumeni melkoisesti ennenkuin huomasin vian.
Pari puuttuvaa vastusta pitäisi vielä hankkia ja sitten kytkentä on kutakuinkin valmis. Jotenkin alkaa vain hirvittää se päivä, kun tätä toosaa pitäisi tosissaan ruveta testaamaan.
Voisin lykätä sitä kauhistuttavaa päivää vielä tuonnemmas, ja etsiä kirjastosta erään vanhan kirjan nimeltä "Elektroniikkaa sinulle". En muista kirjoittajan nimeä, mutta luin sen kannesta kanteen monta kertaa joskus teinipoikana, kun rakensin jotakin äänensärkijöitä. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta musta se oli loistava kirja. Siinä oli joku elektroniikasta kiinnostunut poika, joka vieraili elektroniikkagurujen luona oppia saamassa. Siinä opetettiin elektroniputkienkin toimintaa jotenkin siihen tyyliin, että "Sitten lauma pieniä elektronilapsia vilistää tyhjiöputkessa hilan läpi hiirmuista vauhtia".
Tällä hetkellä on sellainen olo, että kaipaan juuri tuota kirjaa. Eli takaisin ruohonjuuritasolle, koska haluaisin aivan oikeasti ymmärtää, kuinka kaikki toimii.