perjantai 7. lokakuuta 2011

Ensimmäinen koe

Eilenkös se oli kun lupasin siirtää ensimmäistä testikertaa johonkin hamaan tulevaisuuteen? Ensin pitää opiskella vielä paljon putkitekniikkaa, käyn kytkennät huolellisesti läpi useampaan kertaan ja mittaan että komponentit ovat kaikki kunnossa.
Ja kuinkas sitten kävikään, kun sain viimeisen vastuksen tinattua paikalleen? Pulssi oli varmaan 200 kun aloin vähän ennen puoltayötä haalia testaamiseen tarvittavaa arsenaalia kasaan.
Mutta mistä äkkiä kaiutin? Myin muutama viikko sitten kotibassokaapin pois, ja ainoa kaappini on 35 km päässä reenikämpällä. Onneksi löysin komeron perältä vanhan Celestionin elementin, kymppituumainen kitarakaiutin joka kestää vain 50W, mutta hällä väliä. Eipä niin paljon harmita jos vahvistin räjähtää ja kaiutin syttyy tuleen.
Kuulkaas, olen nähnyt painajaisia tästä hetkestä jo monta yötä. Yleensä kaiuttimesta kuuluu jokin hirvittävä rääkäisy ja vahvistin paukahtaa pieniksi palasiksi. Olen yrittänyt ajatella, että todennäköisempää on, ettei sieltä kuulu yhtään mitään, mutta silti jännitti.
Vaihdoin yleismittariin(halpa kiinalainen) patterit, ja aloin mitata jännitteitä. Putket olivat siinä vaiheessa vielä paketissa.
Bias-jännitteen säätöpiiriä tehdessä mittailin jo jonkin verran jännitteitä, mutta kävin kaikki läpi vielä kerran.
Yleismittari vaihtojännitteelle ja hehkujännitteen mittaus: 6,7 VAC, joka on varmaan ihan ok, kun ei ole kuormaa. Sitten biasjännite ennen tasasuuntausta: Vähän päälle 100VAC, niin kuin pitääkin.
Mittari tasajännitteelle ja sitten se iso jännite standby-kytkimeltä, jonka nimeä en tähän hätään muista. 502V, pitäisiköhän huolestua, sen pitäisi olla jotain 460V. No ehkä sekin johtuu siitä, ettei putket ole kiinni eikä ole kuormaa. Sitten piti välillä keventää vaatetusta, kun alkoi olla hiki. Jännitti.
Laitoin putket kiinni, kaikki volumet nollille, kaiuttimen kiinni ja impedanssinvalintakytkimen 8 ohmiin. Sitten yritin ajatella järkevästi, pitäisikö kuitenkin odottaa ja tarkistella lisää, mutta sumeat aivoni käskivät laittaa virran päälle. Odotin jonkinlaista räjähdystä, joten käänsin selkäni, ja napsautin virtakytkimen päälle mahdollisimman kaukana vahvistimesta. Naps. Eikä sitten muuta. Ei räjähdystä. Eli nyt pitäisi putkien ruveta hehkumaan, ja niinhän ne alkoivatkin! Muistin että ihmisen pitää hengittääkin välillä ja napsautin sitten standby-kytkimen päälle. Nyt viimeistään odotin sitä suurta pamausta. Kaiuttimesta kuului napsahdus, mutta muuten oli hiljaista. Nyt sydän takoi siihen malliin, että katsoin parhaaksi sammuttaa koneen. Hain kitaran ja laitoin piuhan kiinni, ja käynnistin vehkeen uudelleen. Edelleen oli hiljaista, joten uskaltauduin avaamaan hiukan gain-ja mastervolumea. Kaiuttimesta alkoi kuulua pientä kohinaa. Avasin kitaran volumea, en tehnyt mitään Pete Townshend-liikettä, vaan varovasti näppäsin kieltä. Se ääni, mikä kaiuttimesta kuului, oli uskomattoman kaunis. Ja uskomattoman lujaa, vaikka volumet olivat vain vähän raollaan.
Se oli kuulkaa hieno tunne. Mutta voiko se tosiaan toimia laakista?
Epäuskoisena sammutin koneen ja lähdin nukkumaan. Uni ei meinannut tulla, olisin halunnut mennä vielä kerran kokeilemaan, mutta yöllä ei voinut, koska väki nukkui.
Eihän tämä tähän lopu, vaan tämä oli vain yksi etappi. Todennäköisesti sieltä löytyy vielä kaikenlaista vikaa. Mutta odotukset on nyt todella korkealla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti